Virheestä voitoksi -muffinit

Meillä juhlittiin eilen lapsen synttäreitä, ja lupasin leipoa kakun. Rikoin munat kulhoon, ja heitin ajatuksissani perään jauhoja, en sokeria. Damn! Taikinan vaahdotus ei oikein jauhojen kanssa onnistu. 

Hetken sadattelun jälkeen päätin keksiä muna-jauhoseokselle toisen käytön. Naputtelin Googleen sopivan loitsun ja törmäsin mammapalstan keskusteluun, jossa mainostettiin helppoja leivonnaisia. Testiin vaan!

Tein taikinasta mustikkamuffineja alla olevan ohjeen mukaan. Leipominen oli naurettavan helppoa, ja se kesti alle 10 minuuttia. Uunissa muffet viihtyivät reilun vartin eli kaikkinensa ne olivat valmiit noin puolessa tunnissa. Sopivat siis tämän blogin teemaan.

Lopputulos oli mielestäni kelvollinen, muffinit olivat meheviä eivätkä liian makeita. Olen syönyt parempiakin, mutta reseptin helppous nosti pisteitä kyllä. Saatan tehdä näitä uudemman kerran, mutta todennäköisesti tuunaan taikinaa. Ja hei - synttärikakkukin onnistui mainiosti toisella yrittämällä.

Näitä tarvitset 

4 munaa
2,5 dl sokeria
2,5 dl piimää (tai maitoa, jugurttia ja/tai kermaviiliä)
125 g rasvaa, itse laitoin puolet öljyä ja puolet sulatettua voita
5 dl vehnäjauhoja, voi käyttää myös täysjyvävehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta (jos käytät nesteenä maitoa, laita 2 tl leivinjauhetta, mutta jätä sooda pois)
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
200 g (pakaste)mustikoita tai muita marjoja, määrä ei ole kovin tarkka

 

Näin teet 

Sekoita munat ja sokeri, sitten muut aineet. Leivinjauhe ja sooda kannattaa sekottaa jauhoihin ensin. Taikinaa ei ihmeemmin tarvitse vatkata, sekoitus riittää. Lisää joukkoon marjat tai laita ne vasta vuokien pinnalle. Jaa muffinssivuokiin - annoksesta tulee noin 15 isompaan "Amerikan" muffinivuokaan tehtyä leivonnaista

Paista 200 asteessa noin 15 min. Kypsyyden testaaminen onnistuu hammastikulla: kun siihen ei tartu taikinaa, on leivonnainen valmis.

Sama taikina toimii myös piirakan pohjana. Paistoaika on silloin hiukan pidempi.

Nopea sienipasta tai -ohratto

Öljystä kiiltelevä sieniohratto omalta parvekkeelta leikatun persiljan kanssa, nams!

Kas, blogi ei jäänyt yhteen postaukseen. Syynä on meidän arkiruokasuosikki, jonka olen taannoin bongannut jostain haastattelusta, ja jota teemme säännöllisesti. Viimeksi eilen viikonlopun metsäretkellä löytyneistä kivitateista. Tätä syövät meillä muksutkin iloiten, etenkin kun ovat olleet mukana sieniä bongaamassa. 

Tarpeet:

Pastaa sopiva määrä. Itse suosin täysjyvää, ja Torino Special Vehnänalkio -pasta ja Barilla täysjyväspagetti ovat versiot, jotka menevät meidän isoimmalta herkkusuulta ilolla alas, mutta muitakin vaihtoehtoja on käytetty.

TAI

Ohraa, Torino Täysjyväohra on meidän kaapista löytyvä vakkari, koska valmistuu niin nopeasti.

Pinjansiemeniä tai muita siemeniä tai pähkinöitä reilu kourallinen

Öljyä paistamiseen

Sipuli

Pari kolme valkosipulinkynttä

Sieniä. Esim pari kolme tattia tai muutama desi kantarelleja tai suppilovahveroita tuoreina tai vastaava määrä pakastettuna

Persiljaa, tuoretta tai kuivattua

Suolaa

Pippuria

Hyvää oliiviöljyä

Parmesanjuustoa

Huom: Määrät ovat suunnilleen. Kannattaa testailla oman maun mukaan. Ja ruokaa voit tuunailla mielin määrin, meillä erityisesti kourallinen (pakaste)herneitä pastan joukossa on maistunut.

Tee vaikkapa näin:

Henkaise pari keraa syvään, ja anna palaa. Laita pasta tai ohra kuplimaan liedelle. Itse paikkailen meidän hellan hitautta keittämällä vettä satsin vedenkeittimessä samalla kun lämmitän kattilan pienen vesitilkan kanssa. Induktioliedellä tai muulla tehokkaammalla värkillä tuo on ihan turhaa, vaikka kiire olisikin.

Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne saavat hiukan väriä. Kumoa siemenet odottamaan ja lisää pannulle öljy sekä silputut sipulit. Lisää sienet ja anna ylimääräisten nesteiden kiehua pois. Ja jos haluat lisätä esim. herneitä, niin tässä on oiva väli heittää ne pannulle.

Silppua joukkoon tuore persilja / hiero kuivattua persiljaa käsien välissä hiukan pienemmäksi ja sekoita joukkoon. Ripsauta päälle maltilla pippuria ja suolaa. Btw, tämä on yksi niistä ruuista, jotka kaipaavat omaan makuuni enemmän suolaa, mutta yleensä lisään sitä vasta lautaselle. Lorauta päälle reilusti hyvää oliiviöljyä, lisää paahdetut siemenet. 

Jos teen ruuan pastasta, niin yksinkertaisesti kaadan silpun pastakattilaan ja sekoitan. Ohratossa lisään ohran sienisekoituksen joukkoon pannulle ja paistan pienen hetken, jotta makua jää pintaan enemmän. Öljyä saa olla niin, että ruoka hiukan kiiltelee.

Pöydässä meillä kaikki vuolevat annoksen päälle parmesanlastuja oman maun mukaan, ja halutessaan lisäävät ruokaa suolaa ja pippuria. Ruuan kyljessä tarjoamme aina jotain vihannesta, vaikkapa kirsikkatomaatteja. Niiden kanssa herkullinen ja monipuolinen ruoka on pöydässä alle vartissa.

Sitten vaan joukot koolle ja syömään!

Ruokaa pöytään - vartissa ja viidelle

Meitä on perheessä viisi: kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme vilkasta poikaa. Kaikilla on harrastuksia ja aina joka paikaan hoppu. Ruokaa syödään kotona päivittäin, ja usein sen pitäisi olla valmista heti, siis ennen kuin kokkaus aloitetaan. Nyrkkisääntönä on, että arkiruuan olisi hyvä valmistua vartissa - suunnilleen siinä ajassa, kun pasta kiehuu kattilassa.

Olen testannut ja kehitellyt hyviä ja vähemmän toimiva reseptejä vaikka kuinka. Useimpia ruokia teen vain kerran, koska en muista mitä ja miten (tai sitten lopputulos on vaan ollut ihan karsea). Siitä lähti ajatus omasta blogista. Tähän asti olen pohtinut, uskaltaisiko, ehtisikö, malttaisiko. Päätin yrittää. Kokoan blogiini lähinnä näitä nopeita arkiruokia tai kokkailun helpotusniksejä itselleni muistiin, toki muutkin saatte osallistua ideoimaan, kommentoimaan ja testaamaan.

Olen koulutukseltani ravitsemustieteilijä. En ole tehnyt alan töitä pitkään aikaan, mutta perusperiaatteet ovat yhä tuttuja. Tyylini - kuten ravitsemusammattilaisilla yleensäkin - on varsin salliva. Kohtuullisuus on pop, ja sinne päin on ihan tarpeeksi hyvä. 

Suosin kasviksia, öljyjä ja täysjyvää ja käytän suolaa kevyellä kädellä. Yleensä. On kuitenkin päiviä tai ruokia, jotka eivät mahdu ravitsemussuosituksiin millään, ja se on ihan ok. Samoin suhtaudun kotimaisuuteen: suosin kotimaassa kokkaillessani lähinnä ekologisista sekä työvoimapoliittisista syistä suomalaista, mutta en orjallisesti. Sitä paitsi te saatte tehdä ruokanne juuri niistä aineista kuin haluatte ja lisätä niihin mitä haluatte ja kuinka paljon haluatte, minä päätän ja välitän vain omasta ruokailustani.

Ja visuaalisuudesta: kuvauksien pitää onnistua tuossa vartin aikaikkunassa, eli suurta kuvataidetta ei ole odotettavissa. Kameran virkaa toimittaa yleensä Lumia 920, ja kuvankäsittelyä tuskin teen. Sopinee samaan linjaan blogin teeman kanssa. Kotikutoista arkea.

Nyt on kiire kotiin. Kuullaan taas.

Sunnuntaiaamujen toiveateria - letut mansikoilla ja turkkilaisella jugurtilla. Lettutaikina on tehty täysjyvävehnäjauhoista, mukana hiukan kaurahiutaleita. Mausteena kardemummaa ja paistorasvana öljy. Hiukan parempaa hyvää!